Olo on kuin Liisalla ihmemaassa, sen verran eriskummallisia aikoja elämme.
Poliisitaustainen kansanedustaja voi testosteronihuuruissaan heilua aseen kanssa Helsingin yössä eikä se näytä suuremmin hetkauttavan esimerkiksi pääministeriämme. ”Päätä pensaaseen vaan, kyllä ne tuon kohta unohtaa” taitaa olla Orpon strategia.
Hallituksen työllisyystavoitteet ovat taivaissa, mutta keinot eivät kestä lähempää tarkastelua. Yhdelle ihmiselle kasaantuu useampi heikennys ja hallituksen logiikalla jokainen heikennys luo uuden työmahdollisuuden. Yksi ihminen voi työllistyä vain kerran. Työllisyyden kehitykselle taitaakin käydä kuin sille takille, jota hiiri ompeli kissalle. Takki tai työpaikat eivät simsalabim ilmesty leikkaamalla. Eivätkä pätkätyöt muutu kokonaisiksi työpäiviksi, vaikka kuinka kiristetään tavallisen palkansaajan vyötä.
Lakko-oikeutta, tuota kansalaisen perusoikeutta, ollaan rajoittamassa niin maan perkeleellisellä kiireellä, vaikka kiirettä ei myönnetä. Uskotaan varmaan, että jos sitä ei myönnetä, sitä ei ole. Kansainvälinen työjärjestö ILO kehotti hallitusta vielä neuvottelemaan työmarkkinaosapuolten kanssa, mutta siihen ei reagoitu koska niin kuin työministeri Satonen totesi ”keskustelut on käyty jo aikanaan”. Ja koska ministeri näin sanoo, sen täytyy olla totta. Vaikka kaikki näkevät niin kuin sadussa keisarin uudet vaatteet, että naku mikä naku. Ei saatu palturia puhumalla keisarille pöksyjä jalkaan eikä saada palturia puhumalla Suomen hallitusta näyttämään siltä, että se neuvottelisi kenenkään kanssa mistään. Kaikki on lyöty lukkoon siihen hyvään hallitusohjelmaan.
Miksi minulla silti on aika turvaton olo? Olen melko varma, että tästä ei hyvä heilu. En halua tähän maahan yhtään enempää köyhyyttä ja kurjuutta. En halua itselleni veronkevennystä tai halpaa kaljaa, jos ja kun se tarkoittaa sitä, että tuhannet lapset putoavat köyhyyteen ja tulevat kärsimään siitä sukupolvesta toiseen.
Toivon, että kaikilla on mahdollisuus loistaa omana itsenään ja tulla juuri semmoiseksi osaksi yhteiskuntaa kuin haluaa. Haluan, että suomalaiseksi on helppo tulla ja suomalaisena on hyvä olla. Kieltäydyn uskomasta, että se ei olisi mahdollista. Että meillä ei olisi siihen varaa. Kyllä meillä on. Politiikka on valintoja.
Orpon hallitus on valinnut sekaantua suomalaiseen työelämään osapuolena, jolla on epäreilu valta. Epäreilu siksi, että hallituksen korvaan ei ole kuiskutellut pullon henki vaan omistajien arsenaali koko komeudessaan. On siinä palkansaaja ihmeissään, kun täysin puskista lyödään oikealta ja vasemmalta. Onneksi meidän turvanamme on vahva ammattiliitto. Vahva ammattiliitto on yhtä kuin me. Ja me emme tule sulattamaan tätä epäoikeudenmukaisuutta.
Toivotan hyvää työväenjuhlaa kaikille!