Politiikka on valintoja ja poliittiset päätökset koskevat lopulta tavalla tai toisella tavallisia ihmisiä. Työttömiä ja työssäkäyviä, lapsia, nuoria ja vanhoja. Politiikka on ennen kaikkea myös edunvalvontaa. Yleensä äänestäjä tietää mitä asiaa ja kenen etuja hänen valitsemansa edustaja tai puolue ajaa. Esimerkiksi kokoomus, tuo omistajuuden suojelusenkeli, tekee tällä hetkellä timanttista edunvalvontayötä edustamallaan saralla eli yrityskentässä. Orpon hallituksen päätöksillä Suomessa toteutetaan tulonsiirto tekijöiltä omistajille. Vaaleissa yritykset tukevat kokoomuslaisia ehdokkaita ja ammattiliitot työväenpuolueen ehdokkaita. Ensiksi mainittua ei yleensä muisteta ja jälkimmäinen on suuri synti, josta täytyy päästä eroon. Se kenen asiaa perussuomalaiset ajaa, on vähintäänkin hämärän peitossa. Tiedämme kyllä kenen asiaa he eivät aja. Se lista vain pitenee, kun kevät etenee. Perussuomalaiset porskuttavat menemään omasta mielestään suurimpana työväenpuolueena ja kritisoivat suureen ääneen ay-väkeä politisoinnista. Vaikka oikeasti heitä hiertää se, etteivät ole itse päässeet vaikuttamaan ay-liikkeen sisällä. Toisin sanoen he hamuavat sitä valtaa mitä työväenpuolueilla on ja kun sitä valtaa ei tipu niin sitten haukutaan koko systeemi läpimädäksi. On vähintään ristiriitaista haluta mukaan liikkeeseen, jota vihataan kuin ruttoa. Sitä paitsi ay-liikkeen yksi kantava voima on solidaarisuus ja perussuomalaiseen pirtaan se ei asetu sitten millään.
Muodikkaan lakkopaheksunnan lisäksi pitäisi miettiä onko oikein pakottaa yhteiskunta vain toisen kantavan voiman muottiin ja luoda vastuuttomasti väärää mielikuvaa siitä, että tämä on kohtalon kysymys ja välttämätön pakko? Onko ammattiyhdistysliike tahollaan tai työväenpuolueet vallassa ollessaan toimineet näin? Eivät todellakaan ole. Orpo ja Purra ratsastavat Suomi-neidon velkahädällä omaan suuntaansa piittaamatta siitä, miten maa makaa, kun pöly laskeutuu. Jonkun pitäisi kertoa heille, että ihmiset ovat muutakin kuin numeroita ja että Suomi ei ole yksi iso monopoli peli, jossa tärkeintä on voittaja.
Tytti Pernu