sdp_ruusu_2020_aariviivoilla_rgb-nettikayttoon (1)

Nyt eletään sitä vuodenaikaa, kun ensimmäisen kvartaalin tuloksia ihmetellään firmassa, jos toisessakin. Kevättalven lakoille on laitettu hintalappua. Kovin mieluusti painotetaan sitä, että kyseessä oli nimenomaan poliittinen lakko. Lakon aikana taas mieluusti tuotiin esille, että lakkoon ei ole pakko osallistua. Saatettiinpa jossain firmassa jopa käyttää ennennäkemättömän kyseenalaisia keinoja laillisen lakon rikkomiseksi. Näin laitettiin työntekijä entistä ahtaammalle lyömällä lisää löylyä vastakkainasettelun kiukaalle. Vaikka kuinka yritetään uskotella, että eihän tämä meitä koske tai että emmehän me ole tässä osapuolena niin jo vain löytyy tuttuja nimiä työnantajajärjestöjen johtopaikoilta. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen varapuheenjohtajana ja Teknologiateollisuus ry:n varapuheenjohtajana toimii muuan Heikki Malinen. Mm edellä mainittujen järjestöjen toiveet Orpo ja Purra kuulivat ja paraikaa toteuttavat

Alusta asti oli täysin selvää, että Orpon hallitusohjelma on nimenomaan työnantajan toiveiden mukainen. Kun toiveita vuosi sitten kynäiltiin ja hallitusohjelmaan istutettiin niin väistämättömille seurauksille eli lakoille varmaan arvioitiin joku hinta. Olisi mielenkiintoista tietää miten lakkotalousarvio suhteutuu toteutuneeseen laskuun. Työnantajaleirissä varmasti tiedettiin, että kun tulossa on työntekijävastaisin hallitusohjelma miesmuistiin niin ammattiliitot eivät sitä taistelematta niele. Sitä saa mitä tilaa. Tätä tilausta eivät tehneet työntekijät.

Koko tämä hässäkkä vain siksi, että saadaan pysyvästi heikennettyä työtekijän neuvotteluasemaa. Hintana eurojen lisäksi peruuttamaton luottamuspula, jolle ei voi laskea hintaa ja jonka vaikutusta tulevaan voi vain arvailla.

Tytti Pernu

JAA SIVU