Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo tiedotteessaan ”Kun Suomi sijaitsee sotaa käyvän Venäjän naapurissa, julkinen velkamme kasvaa lähes hallitsemattomasti ja syntyvyys on heikkoa, kotimaan politiikassa pitäisi tehdä ratkaisuja, jotka lisäävät investointihaluja.” Onhan kotimaan politiikassa toki tehty ratkaisuja, joiden voisi kuvitella lisäävän yritysten investointihaluja ja jotka varmuudella ovat olleet lisäämässä Suomen velkataakkaa.
Vuoden 2010 jälkeen seuraavat kymmenen vuotta työnantajamaksujen- ja verojen alennus on ollut yhteensä 24 miljardia. Tämä pitää sisällään kelamaksun poiston, yhteisöveron alennukset ja kiky-sopimuksen sosiaalivakuutusmaksujen alenemisen. Näistä käden ojennuksista huolimatta investoinnit eivät ole erityisemmin kasvaneet. Työnantajan nälkä ja itsevarmuus sen sijaan ovat kasvaneet viimeisten vuosien aikana.
Muistellaanpa vuoden 2019 työehtosopimusneuvotteluja ja työnantajan silloisia tavoitteita; työajanpidennys 24h säilytetään ja muutetaan 3 lauantaipäiväksi/kokonaiseksi työpäiväksi, helatorstai ja loppiainen säännölliseksi työajaksi, lomarahan puolittaminen, ylityökorvausten leikkaaminen, sairausajan sekä äitiys- ja isyysvapaan palkan leikkaaminen, vuorotyön lisien ja korvausten leikkaaminen, palvelusvuosilisän poistaminen. Edellä mainittu lista tuotiin poikkeuksellisesti julkisuuteen kesken neuvotteluiden juuri sen kohtuuttomuuden takia.
Olisiko sittenkin niin, että omistaja-kaartille nyt vaan mikään ei riitä? Ja olisiko sittenkin niin, että suomalainen työlainsäädäntö on tehty ihan aiheesta suojaamaan työntekijää, heikompaa osapuolta? Ja että sitä ei pitäisi säätää sellaiseksi, että se heikentää palkansaajan turvaa! Valtavalla vaalirahalla ja loihakkaalla linssiin viilaamisella aikaansaadun Orpon/Purran hallituksen aiheuttama ideologinen työmarkkinasolmu on epäreiluudessaan vertaansa vailla.
Kysyä sopii, että millä ihmeen ilveellä yleinen asetelma Suomessa on saatu käännettyä sille tolalle, että tavallinen duunarikin kokee kaikki älyttömät leikkaukset ja heikennykset välttämättömiksi ja sulkee silmänsä seurauksilta? Tulee mieleen Tukholma syndrooma, jossa panttivangit alkavat sympatiseerata kidnappaajaa.
Tytti Pernu