sdp_ruusu_2020_aariviivoilla_rgb-nettikayttoon (1)

Näin työväen juhlan aikaan on hyvä miettiä maailman menoa työntekijän vinkkelistä. Suomeen on mitä suurimmalla todennäköisyydellä muodostumassa oikeistohallitus, voisi melkein sanoa että äärioikeistohallitus. Jonnet ei ehkä  muista, mutta viimeksi kun tässä maassa oli oikeistohallitus, vedettiin ihan huolella päätyyn asti. Silloinen Sipilän hallitus kiristi ammattiliittoja eli toisin sanoen meitä palkansaajia uhkaamalla mm. pienentää sunnuntaikorvauksen 100 prosentista 75:een, muuttaa loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapapäiviksi, muuttaa sairasajan ensimmäinen päivä palkattomaksi ja korvata loput vain 80 prosenttisesti, puolittaa ylityökorvaukset, leikata julkisen sektorin lomia. Nämä aiottiin toteuttaa lainsäädännöllä. Toisin sanoen vakaa aikomus oli jyrätä lainsäädännöllä työehtosopimusten yli.

”Missään muualla Euroopassa ei ole uskallettu syrjäyttää sopimusmenettelyä, kun sunnuntai- ja ylityökorvauksista tai vuosilomasta on päätetty”, näin kommentoi asiaa oikeustieteen tohtori Jari Hellsten aikanaan. Tätä kyseenalaista kunniaa saatiin osoittaa siis hallitukselle, jonka kokoonpano oli keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset.

Ahtaalle ajetut ammattiliitot näyttivät voimansa ja tahtotilansa hoitaa asioita sopimalla suostuessaan surullisenkuuluisaan, kipeään kiky-sopimukseen. Kiky-sopimuksella mm. pidennettiin määräajaksi vuosittaista työaikaa 24 tunnilla, palkattomasti tietenkin. Myös julkisen puolen lomarahoja leikattiin 30%. Sosiaalivakuutusmaksujen, yhteensä 2,02%, siirto työnantajalta työntekijöille on asia, joka vielä tänäkin päivänä pienentää duunarin palkkapussia ja heikentää meidän ostovoimaamme. SAK:n laskelmien mukaan 3000 euroa kuukaudessa tienaava maksaa vuodessa 750 euroa ”kiky-maksuja”.

Tänäkään päivänä työnantajat eivät ole suostuneet työntekijöitä helpottavaan kiky-maksujen siirtoon. Toisin sanoen he eivät ole valmiita joustamaan, kun palkansaajat ovat pulassa. Me olimme valmiit sopimaan ja luopumaan kun sille oli tarve, mutta tilanteen ollessa toisin päin, vastassa ovat kuurot korvat. Tällä hetkellä Suomen ongelmana ei ole työllisyys vaan nimenomaan palkansaajien ostovoima.

Työväen juhlapäivänä on hyvä muistaa, että meidän suurin voimamme on joukkovoima! Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Sitä ei kokoomuksen vaalivoitto tai persujen suosio muuta miksikään. Yhdessä olemme taistelleet itsellemme ne edut, joista tänä päivänä nautimme. Yhdessä olemme vuosi toisensa jälkeen saaneet sovittua ja solmittua työehtosopimukset, jotka ovat yleissitovia eli tarjoavat suojan koko alalle. Ilman tessejä meillä ei ole pekkasvapaita, palkallista sairaan lapsen hoitoaikaa, lomarahaa (joka on puolet loma-ajan palkasta), vuorolisiä, äitiys- ja isyysvapaa-ajan palkkaa, arkipyhäkorvauksia, sairausajan palkkaa yli yhdeksän päivää kestävistä sairas-poissaoloista, ja mikä tärkeintä ei minimipalkkaa eli pelkän lain mukaan työnantaja voi määritellä palkan miten tahtoo.

Jos ay-liikkeen valta on jollekin ongelma, niin olkoon. Minusta ay-liikkeen valta on meidän, palkansaajien valtaa! Ja jos joku taho haluaa sitä heikentää, niin se on joko palkkaa maksava ja kuluja minimoiva taho tai muuten vaan tietämätön ja helposti harhaan johdettava tapaus.

Jokainen voi tahollansa kysyä itseltään; kenen pussiin pelataan silloin, kun yritetään heikentää palkansaajien etuja ja neuvotteluvoimaa?

Näihin mietteisiin, hyvää vappua toverit!

JAA SIVU